sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Borssikeitto - sen täydellisen metsästys!


Sunnuntai-illan lämmikkeeksi keittelimme jälleen borssia. Haasteellinen tehtävä, koska rima on tämän ruokalajin suhteen aina todella korkealla. Borssikeitto on yksi minun ja Mikon ehdottomista suosikeista, ja ruokalistalla ollessa borssia, harvoin jätetään maistamatta. Parhaimmat borssikeitot on syöty Venäjällä, yksi ehdottomasti maukkaimmista on eteeni kannettu kerta toisensa jälkeen kulhon päälle leivotun taikinakuvun alla edesmenneessä ravintola Sojuzissa Viipurissa. Suostuivat jopa tekemään kasvisversion borssista aina pyynnöstäni.

Lähdin hakemaan venäläistä otetta keittoon tällä kertaa venäläisen valmiskeittopohjan kautta. Valmiskeittopohjan ohjeessa ruokaan käskettiin lisäämään pohjan lisäksi vain kaksi litraa lihalientä + kaalia ja perunaa. Päädyin keittämään keiton kasvisliemeen ja lisäämään kaalin ja perunan lisäksi punajuurta, valkosipulilla maustettua hapankaalia, kotikaljaa, valkosipulia, sitruunamehua, piri piri -maustetta ja mustapippuria.

Lopputulos oli reilu kolme litraa vähintäänkin hyvää, ja näin ollen kohtuullisesti onnistunutta borssia. Täysin onnistunut olisi ollut niiiin herkullista, ettei sanat riitä kuvaamaan. Tässä ei ihan onnistuttu valitettavasti tälläkään kertaa. Toivon, että joku päivä saadaan onnistumaan sellainen borssielämys kuin se parhaimmillaan on. Yritystä ei puutu, olen lukenut netistä ja kirjoista tuhat ja yksi ohjetta, kysynyt ohjeita venäläisiltä kavereiltani, keittänyt sopan jos toisenkin. Kuitenkin se täydellinen puuttuu, joku aikoinaan opittu "oikea" borsmaku antaa odottaa itseään. Ohjeita otetaan vastaan! Lupaan kokeilla kaikki potentiaaliset ja kertoa, jos tärppää. :)



Ja joo, joku tekee sen vähän suuremmalla vaivalla, pitänee kokeilla: http://borssikeitto.wippiespace.com/index.html

lauantai 13. helmikuuta 2010

Ojja Tunisiaa muistellen


Tänään on luvassa ojjaa. Pitkästä aikaa Tunisian makuja! Tällä kertaa Mama kokkailee ja kokeilee ojjaa yhden pannun jauhelihan, ja toisen pannun tonnikalan kanssa. Tunisiassa yleisimmät nauttimamme ojjan maut ovat olleet Ojja Merquez (resepti) ja Ojja Seafood/Shrimp.

Meidän ojjaan käytetään seuraavia aineksia:

Ojja jauhelihalla/ Ojja tonnikalalla

sipulia
valkosipulia
harissaa tai harissan tapaista chilitahnaa
tonnikalaa/jauhelihaa
munia yksi per ruokalija
tomaattimurskaa
mustapippuria
(suolaa, jos haluaa)
sokeria
timjamia


Ensin jauheliha paistetaan isolla pannulla erikseen. Sitten pienemmillä annospannuilla öljyssä kuullotetaan sipuli ja valkosipuli. Lisäillään tomaattimurska ja keitellään jonkun aikaa. Sitten ladataan mukaan tonnikala/paistettu jauheliha & mausteet ja annetaan kiehua. Lopuksi pläjäytetään muna päälle ja annetaan hyytyä hetki, tässä vaiheessa ei enää sekoiteta ainakaan kovin rajusti, ellei haluta munan rikkoutuvan.

Ojjaan tulee usein myös paprikaa, mutta meillä sitä ei käytetä minun mahani suosituksesta. Ojjaan voi toki laittaa muitakin vihanneksia makunsa mukaan. Seuraavalla kerralla voisikin laittaa vaikkapa papuja, sopisivat hyvin.

Ojja tarjoillaan annospannuilta vaalean leivän tai pitan tms. ja salaatin kanssa. Niiiiin herkullista! Kiitos Mama ruuasta!

Tunisialainen ruoka on muutenkin suuresti makuuni, tässä vinkkiä Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Cuisine_of_Tunisia

Shakshouka on käytännössä lähes sama ruoka kuin ojja: http://en.wikipedia.org/wiki/Shakshouka

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Yksi versio salaatista Nizzan tapaan


Nizzan salaatti tahi yksi versio tonnikalasalaatista
Annoksesta riittää kahdelle pääruuaksi

Salaattitarpeet:
puoli pussia vihreitä, ohuita papuja (pakaste)
2 perunaa keitettynä
2 kananmunaa keitettynä
jäävuorisalaattia
1/2 kurkkua
1 tlk tonnikalaa vedessä
2 tomaattia
1 pieni punasipuli
salaattisekoitusta (4 eri lajia, mm. rucolaa)

Kastike:
sitruunamehua
hummustahnaa
tilkka majoneesia
(ripaus sokeria)

Keitin perunat ja kananmunat. Niiden kiehuessa leikeltiin ja aseteltiin muut salaattitarpeet lautasille. En siis keittänyt pakastepapuja, vaikka Aki Wahlmanin Nizzan salaattiohjeesssa pavut keitettiin. Hmmm. En tiedä, olisiko ne pitänyt keittää jostain muusta syystä kuin makuseikoista, koska hyvää ainakin oli noin.

Kastikeeseen käytin pari lusikallista kaupasta valmiina ostettua hummustahnaa, johon sekoitin runsaasti sitruunamehua ja ihan tilkan majoneesia. Ruokaillessa mietin, että kastikkeeseen olisi voinut lisätä vielä ehkä ripuksen sokeria, mutta erittäin hyvää oli näinkin.

Ruhtinaallinen salaatti kerrassaan! Maistuu esimerkiksi patongin kanssa.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Siivekästä nautaa eli yrttiset strutsipihvit


Kohtuullisen epäonnistunut kuva hyvin onnistuneesta ruuasta

Kokkailimme eilen illalliseksi strutsipihvit. Strutsin liha on verrattain terveellistä, siinä on alle viisi prosenttia rasvaa ja hyvin vähän kolesterolia. Liha ei muistuta tippakaan linnun lihaa, lähinnä naudan lihaa. Hintaa strutsilla on hieman enemmän kuin usealla muulla lihalla. Ostimme valmiit pienehköt Familia-merkkiset strutsipihvit, jotka maksoivat Prismassa noin kymmenen euroa/kaksi kappaletta.

Pitäisi vähän selvitellä, mistä voisi saada kotimaista strutsia täällä meilläpäin. Liha oli nimittäin varsin hyvää, ja koska sitä voi valmistaa suunnilleen samoilla tavoilla kuin nautaa, se on myös monikäyttöistä.

Hyvin vähän netistä tosin vaan löytyi strutsireseptejä verrattuna siihen, miten paljon yleensä löytyy reseptejä lähes aiheesta kuin aiheesta.

No, itse ajattelimme tehdä tällä kertaa vain melko yksinkertaiset pihvit ilman kummempia krumeluureja. Käytimme lihan mausteina kalafondia, mustapippuria pippurimyllystä, kuivattua kynteliä ja basilikaa sekä tuoretta basilikaa. Strutsi maistui meille siinäkin mielessä, että sen voi jättää reilusti mediumiksi.

Kunnollista kuvaa ei tällä(kään) kertaa saatu, sillä emme halunneet pihvien jäähtyvän huolellisemman kuvauksen seurauksena. Ruuan maku oli huomattavasti kuvan vangitsemaa ulkoasua parempi.

Strutsitila Syrjysen sivut.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Mama tarjoili illalliseksi Vitello Tonnatoa, joka ei ollut vitelloa nähnytkään, mutta oli erinomaista!


Maman Vitello Tonnato oli tällä(kin) kertaa tehty porsaan sisäfileestä. Tylsänmakuinen valmiiksi maustettu filee naamioituu ja muuntuu herkulliseksi Vitello Tonnatoksi marinadin poispesemisellä, keittämällä ja tonnato-tahnalla peittämällä. Mönjässä tärkeänä pitämäni sitruuna puuttui, mutta se ei makua pilannut. Vitello Tonnato maistuu kylmänä pääruokana tahi alkuruokana, aivan mahtavaa myös leivän päällä. Tonnikalamönjä on kyllä yksi suurista herkuistani!

Tässä on erinomainen ohje Vitello Tonnaton tekoon:
Tanjan maustamista: Vitello Tonnato ilman vitelloa

Talvisena viikonloppuiltana napostelimme kotona


Runsaan lounaan ansiosta illalla ei ollut kunnon nälkä, mutta jotain hyvää teki mieli. Kaavimme kaappiemme perukoilta jotain ruokia ja asettelimme herkkutarjottimen itsellemme. Listalla oli sämpylää, leikkeileitä, erilaisia juustoja, kastikkeita, kurkkua, tomaattia, kurpitsapikkelsiä, suolakurkkua, kalamata-oliiveja.